Ihmiskuntamme kärsii tällä hetkellä kollektiivisesti. Länsimaisen ihmisen polku tällaisenaan on tullut tiensä päähän. Jos emme pysähdy ja luo uutta tapaa olla ja elää, meitä ei enää ole. George Carlinin sanoin: “The planet is fine. The people are fucked.”
Mitä meille on tapahtunut? Miksi mielenterveytemme järkkyy niin? Miksi sosiaali- ja terveysjärjestelmämme ei kykene ratkaisemaan ongelmiamme? Lääkärimme ovat äärimmäisen hyviä ratkomaan akuutteja vaivoja ja vammoja sekä jonkin ulkoisen tekijän kuten viruksen tai bakteerin yllyttämiä oireita. Se, mihin järjestelmämme ei kykene tällä hetkellä tarjoamaan tehokasta helpotusta on sisäsyntyinen tuskamme.
Me ihmiset olemme ihmeellinen otus. Ihme. Ihmeinen. Ihminen. Meillä on kyky sekunnin murto-osassa vaihtaa kehollinen tuntemuksemme kelluvasta euforiasta sydäntäsärkevään suruun ja ahdinkoon. Meillä on kyky synnyttää tunteita – tietoisesti ja tiedostamattamme. Tunteet auttavat meitä eteenpäin. Emotere – energiaa liikkeessä. Sitä me olemme. Myös lamauttavimmat tunteemme kuten masennus tai ahdistus. Niillä on tarkoitus. Ne tuovat meille jotain hyvin arvokasta tietoa siitä tilasta, jossa olemme, jotta voimme liikuttaa itsemme kohti arvoistamme maailmaa. Me kykenemme kannattelemaan kaikkia tunteitamme, vaikka osa niistä tuntuisikin vievän meiltä pois kontrollin. Kehomme on viisas. Se tietää, mitä tekee. Meidän on vain kuunneltava ja seurattava ohjeita.
Kärsimyksemme on meidän itsemme synnyttämää. Masennus ja ahdistus. Ilo ja suru. Viha ja Pelko. Riemu ja hämmästys. Kaikki on meiltä meille. Kehomme viisauden lahja. Tämän takia me emme voi saada pysyvää ratkaisua mistään ulkopuolelta. Emme lääkäriltä, terapeutilta, pilleristä tai purkista. Tuo ratkaisu löytyy sisältämme, jos maltamme pysähtyä, kuunnella ja katsoa syvälle sisimpäämme. Niin pelottavalta kuin se joskus tuntuukin. Mutta pelon ja kivun tuolla puolen on rakkaus ja mielihyvä.
Synkimpänä hetkenäni, kun voin todella huonosti, olisin halunnut, että minua vain kuunnellaan. Tällöin olisin myös kuullut itseäni. Kukaan muu ei voi luopua kärsimyksestäni, paitsi minä itse. Minulla on vastuu. Minä kykenen vastaamaan ja ottamaan vastuun itsestäni ja tilanteestani. Annan itselleni voimaa toimia, kohdata sen, mitä en voi muuttaa ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Meillä kaikilla on vastaus ja ratkaisu kaikkiin elämämme kysymyksiin. Meidän tulee vain pysähtyä hetkeksi. Avata korvamme. Avata sydämemme. Ja kuunnella.