Kategoriat
Kirjoituksia

90 sekuntia

Kun me päätämme, tietoisesti tai tiedostamatta, olla tuntematta epämiellyttäviä tunteita, me kerromme itsellemme ja alitajunnallemme, että ”tämä epämiellyttävä tunne ei ole hyväksyttävä”.

Tästä aiheutuu itsen sirpaloituminen, jossa emme koe enää olevamme eheä henkilö, vaan varjomme kasvaa ja tuon varjon alle me kätkemme itsestämme asioita ja puolia, joiden kanssa emme kykene olemaan.

Lisäksi tunteiden välttely tai tukahduttaminen voi johtaa ennen pitkää sairauksiin. Gabor Maté on loistavasti havainnoinut esimerkiksi tiettyjen syöpä- ja ms-potilaiden tunnesäätelytaitojen puutteesta. Usein kyseessä on kykenemättömyys sallia itselleen vihan tunnetta. Viha on meillä voimakas väri, jolla piirrämme rajat. Tähän asti saat tulla. Tunteita on myös muita, mutta yhteistä vakavasti oirehtivilla on vuosia tai vuosikymmeniä kestänyt tukahduttaminen. Emotere – Energiaa liikkeessä. Sitä tunteemme ovat. Jos ne eivät liiku, tuo energia ummehtuu ja tulehtuu.

Tuo tunne voi olla fyysistä kipua, henkistä kipua, ajatuksista tai tilanteista syntynyttä. Se voi olla vihaa, surua tai jopa iloa tai riemua. Jos olemme lapsena oppineet, että ilmaisemalla vaikkapa vihaa, meidän tulee poistua ja olla hiljaa opimme ennen pitkää, että tämä tunne ei ole ok. Jos näytän sitä, minut hylätään. Ja jotta meitä ei hylättäisi, me teemme pahimman. Me hylkäämme itsemme.

Mitä voimme tehdä?

Ratkaisu on uskomattoman yksinkertainen, mutta voi olla omasta tilanteesta riippuen myös todella haastava. Uusi kehollinen tuntemus voi olla todella pelottava. Tämän takia on hyvä tukeutua vanhaan viisauteen elefantista ja sen syömisestä – pieni pala kerrallaan. Voimme varata aikaa päivittäin ja tutustua tuohon vieraaseen tunteeseen ja päästä sen hetkeksi kehomme ylle. Voimme myös tukeutua ammattiapuun, terapiaan tai muihin kehollisiin ja tunnetaitoharjoitteisiin perehtyneisiin. Ratkaisu on yksinkertainen ja jokainen meistä siihen pystyy. Meidän tulee yksinkertaisesti olla läsnä epämiellyttävien tunteiden kanssa.

Anna tunteen tulla.

Anna tunteen olla.

Anna tunteen mennä.

Kun olemme vain läsnä ja pidämme huomion kehossamme, tunteessa, me emme lataa siihen ylimääräistä narratiivia. Se on vain aalto, joka pyyhkäisee meren pinnalla ja ennen pitkää laantuu. Meidän ei tarvitse nimetä tunteita tai tulkita niitä. Vain tuntea ne. Tunnetta ei tarvitse kuvailla eikä selittää. Tunne ei tarvitse tarinaa. Tunne ei kaipaa ajatuksiemme säilöntäainetta ylleen. Tunne tulee, kertoo kerrottavansa ja jatkaa matkaansa.

90 sekuntia. Niin kauan tunteemme kestävät keskimäärin. Tuon jälkeen me teemme päätökseen tarrautua tunteeseen kehittämällä sille ajatusten värittämiä kertomuksia.

90 sekuntia. Niin kauan kestää itsen kokoaminen.