Moni meistä, itseni mukaanlukien, on valehdellut itselleen vuosia. Lapsuuden viattomuus valehdeltiin meiltä pois ja sen jälkeen meidät opetettiin pitämään valhetta totuutena. Meille on valehdeltu siitä, kuka tai MITÄ me oikeasti olemme. Meille valehdellaan siitä, mitä meidän PITÄISI tehdä ja että se, mitä me sisimmältään HALUAMME on VÄÄRIN. Siksi meihin sattuu. Kipu on kuitenkin suurin opettajamme.…
Tekijä: Ville
Kategoriat
Kaksi sanaa, joilla muutat kaiken
Kaksi sanaa, joilla muutat kaiken. Minä olen. Se, mitä noiden kahden sanan jälkeen tulee, määrittää kaiken. Se on alku ja loppu. Alfa ja omega. Miten monta kertaa päivässä jatkat noita kahta sanaa joillakin sellaisilla määritteillä, jotka rajoittavat, vangitsevat, pienentävät tai parjaavat Sinua? Miten usein käytät niitä määrittelemään itseäsi vähempänä, kuin mitä olet. Sinulla on mahdollisuus…
Laitatko usein hanan valumaan suoraan viemäriin? Jätätkö saunan oven auki, kun pistät kiukaan tulille? Tai ajeletko usein autollasi käsijarru päällä? No siinä tapauksessa tämä jakso voi suorastaan v*tuttaa. Mutta se on hyvä merkki se! Olen huomannut, että yksi mukavan elämän peruspilareista on vastustuksen tunnistaminen ja siitä luopuminen. Lyhyemmin voimme puhua hyväksynnästä. Kun astumme tälle polulle,…
Kategoriat
Miksi itserakastelu?
Jotta me voisimme rakastaa muita, on meidän ensin rakastettava itseämme. Meidän tarkoituksemme tällä maan päällä on olla se, joka olemme. Jotta voimme olla autenttinen Itse, on meidän aloitettava riisumisen prosessi. Vähän niinkuin rakastellessa, eikö? Kun alamme riisumaan päältämme homehtuneita uskomuksia ja odotuksia, voimme alkaa kohtaamaan ja koskettamaan sitä valoa, josta jokaikinen meistä, myös SINÄ, koostut.…
Se on evätty meiltä monelta. Etenkin meiltä miehiltä. Isämme ja äitimme ovat siitä jääneet myös paitsi, kun ajat ovat olleet kovia. Me emme voi antaa sitä, mitä meillä ei ole. Siksi rakkauden lahja on suurin, jota tässä elämässä voi toisille antaa. Ja voi pojat sitä rakkauden määrää, kun joukko miehiä kokoontuu yhteen ja avaa sydämensä.…
Tätä kirjoittaessani takanani on raju irtipäästämisen päivä. Oloni oli aamusta iltaan tuskainen ja tulehtunut. Tuntui, että sisälläni kiemurteli jokin rapukuorinen ja lonkeroita vilisevä merihirviö. Hengittelin, venyttelin, joogasin ja mantrasin, mutta tuska pysyi. Töistä kotiin tullessani kääriydyin villahuopaan ja kävin sikiöasentoon lattialle. Pienen itkun ja vaikeroinnin jälkeen hengitykseni tasaantui ja tuo merihirviö asettui eteeni. Katsoimme toisiamme…
Kategoriat
Kuinka katsoa Medusaa silmiin?
Antiikin kreikan myytti Medusasasta myytti on monelle tuttu. Tarussa Athena -temppelin papitar rikkoi selibaattivalansa meren jumala Poseidonin kanssa. Rikkomus sai Athenan langettamaan papittaren ylle kauhean kirouksen. Tuo kirous muutti hänet hirvittäväksi olioksi, jonka päässä oli hiusten sijaan käärmeitä ja jonka katse muutti kiveksi. Medusan myytti on tarina traumasta. Trauma, jota kannamme sisällämme voi olla pelottava…
Uusi vuosi ja… uusi sinä? Mahdollisesti? Jos näin haluat. Jos elämäsi tuntuu siltä, että uit jatkuvasti vastavirtaan tai luistelet ylämäkeen, niin tässäpä sinulle. Voi olla, että kannat mukanasi parasta ennen -päiväyksensä ylittäneitä tunteita ja tuntemuksia. Kerron, kuinka päästät näistä tunteistasi irti. Samalla, kun päästät patoutuneen tunne-energiasi sinne, minne se kuuluukin, eli ulos, niin teet maailmasta…
Kategoriat
Kaikki, mitä haluat
Anna itsellesi kaikki, mitä olet ikinä halunnut. Joka päivä, kun heräät, anna itsellesi se, mitä kaikkein eniten haluat. Joka päivä, ennen kuin nukahdat, anna itsellesi se, jota olet aina halunnut. Meillä ihmisillä on ihmeellinen kyky kuvitella. Kaikki asiat, joita me olemme luoneet tähän maailmaan, ovat aloittaneet syntymänsä mielikuvituksessamme. Se puhelin tai tietokone, josta tätä tekstiä…
Kategoriat
Puhalla tuulta omiin purjeisiisi
Milloin viimeksi olet ollut itsellesi hyvä? Vilpittömästi hyvä? Antanut itsellesi taputuksen olkapäälle? Halin? Antanut itsellesi anteeksi? Elämme kroonisessa myötätunnon puutteessa. Tämä maailmantilaa mylläävä pandemia on jakanut ihmiset yhä pienemmiksi konklaaveiksi, meiksi ja heiksi muiksi – paremmiksi ja huonommiksi – oikeaan ja väärään emmekä pelkää lyödä lyötyä, jos he eivät kuulu meidän heimoomme. Se sinisilmäisin puoleni…