Se on evätty meiltä monelta. Etenkin meiltä miehiltä. Isämme ja äitimme ovat siitä jääneet myös paitsi, kun ajat ovat olleet kovia. Me emme voi antaa sitä, mitä meillä ei ole. Siksi rakkauden lahja on suurin, jota tässä elämässä voi toisille antaa. Ja voi pojat sitä rakkauden määrää, kun joukko miehiä kokoontuu yhteen ja avaa sydämensä. Se on jotain aivan uskomattoman kaunista. Se, kun pelokkaista pojista tulee miehiä. Tätä kirjoittaessani iholleni nousee kylmiä väreitä tuosta voiman määrästä.
Mies on mahtava otus. Se on suojelija. Se on rakentaja. Se on isä ja se on puoliso. Se on lempeä ja lämmin rohkaisija. Se on kantaja ja kannattelija. Maskuliini, joka meissä miehissä isoimmin asustaa on se elämän peruselementti, joka luo meille kaikille turvan. Tuo maskuliini on meiltä vain karannut, mennyt epätasapainoon tai myrkyttynyt. Se on kuitenkin meille olennaisin energia, jonka jokainen meistä syntyessään mieheksi saa. Hyvää on siis se, ettemme voi koskaan täysin hukata sitä, jota me aina kannamme mukanamme.
Kun pääsemme kokemaan aitoa läsnäoloa, aitoa yhteyttä toisiin ja itseemme voimme päästä kasvokkain tuon mystisen koko maailmankaikeutta kannattelevan voiman eli rakkauden kanssa meissä itsessämme. Kun kosketamme sitä itsessämme, peilaamme sitä myös muihin. Autamme muita löytämään rakkauden myös itsestään. Rakkaus kun on pohjimmiltaan täydellistä hyväksyntää. Täydellistä hyväksyntää siitä, mitä on juuri nyt, millainen on juuri nyt ja missä on. Kun kykenee tekemään tämän valinnan, antaa sen lahjaksi myös muille. Mitä mukavampaa meidän on olla omissa nahoissamme, sitä helpompaa ja parempaa elämää petaamme myös muille ihmisille, jotka lähellämme ovat: lapsillemme, puolisollemme, ystävillemme, työ- ja pelikavereilemme, posteljoonille tai naapurillemme.
Rakkaus. Rakkaus. Rakkaus.
Manaa tuota voimaa esiin aina kun siihen kykenet. Kun maskuliinisuutesi kumpuaa rakkaudesta, sinua ei pysäytä mikään. Uumenistasi kumpuaa nyt universumin väkevintä voimaa. Se on lämpöä. Se on väkevyyttä. Se on turvaa, joka mahdollistaa meidän kaikkien olemassaolon.
Kiitos Miehet. Kiitos, että olette.
P.S. Jos kuulet syvällä sisimmässä kutsun, suosittelen sinua tarttumaan siihen. Tuo kutsu voi ottaa pelon muodon, mutta pelko on polku ja suunta, jonka takana on ääretön kasvu. http://tinyurl.com/miestenviikonloput
Minun ei pidä pelätä.
Pelko on mielen tappaja. Pelko on pieni kuolema, joka tuo täydellisen tuhon. Kohtaan pelkoni. Annan sen kulkea ylitseni ja kauttani. Ja katso kun se on mennyt ohi, minä käännän sisäisen silmäni sen polulle. Minne pelko on kadonnut, siellä ei ole mitään.
Vain minä jään.
Litania pelkoa vastaan, Frank Herbert, ”Dyyni”