Kategoriat
Kirjoituksia

Onko soittimesi vireessä?

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen pelasti minut.

Tarkemmin sanoen pelastin itse itseni omalta mieleltäni. Tuo syyllistävä, murehtiva ja märehtivä, selittelevä, vähättelevä, miellyttämishaluinen, hylkäämispelkoinen, huijarisyndroomalla ja muilla ei-niin-kivoilla kertojaäänillä varustettu mieleni yrittää hiipiä tähän nahkapukuuni alituisesti. Välillä nuo äänet käyvät huomaamattomasti takaovesta ja toisinaan raivokkaasti ja armottomasti niin, että seinät tuntuvat kaatuvan. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ja noiden harjoitushetkieni opit pitävät tuota mörköä, egoani, aisoissa. Tai ehkä on väärin sanoa, että kykenisin hallitsemaan sitä. Pysähtyminen, hengitykseeni keskittyminen ja tuomitsematon tarkkavaaisuus auttaa minua huomaamaan mieleni äänet – ajatukseni, ja silloin kun huomaan niin egoni hiljenee. Se jähmettyy ja ryömii takaisin koloonsa piiloon. Se on kuitenkin koko ajan läsnä ja etsii jatkuvasti syytä hypätä takaisin puikkoihin.

Tietoisen läsnäolon (tai mindfulnessin, meditaation jne.) yksi aikamme uran uurtajista Jon Kabat-Zinn on käyttänyt kaunista ja osuvaa vertausta mielestämme: mielemme on soitin – instrumentti, ja tietoisella läsnäololla viritämme tuon soittimen. Jatkaakseni tuota vertausta voisi myös sanoa, että yhteiskunta, jossa elämme on valtava orkesteri. Tavoitteenaamme on soittaa elämän sinfoniaa, jossa jokainen soitin ja sen soittaja aina virtuaalisesta viulusoolosta takavasemmalta yllättävään triangeliin on yhtä tärkeässä roolissa kokonaisuuden kannalta.

Tietoisella läsnäololla, itsemme tuntemisella ja mielemme tarkkailulla viritämme mielemme, eli siis soittimemme siten, että se soi yhteen helpommin koko orkesterin kanssa. Ja kun oma soittimesi on vireessä niin myös kaverisikin on helpompaa virittää omansa oikealle sävelelle.

Hyvä esimerkki tästä on tilanteet, joissa joku tai jokin on mennyt niin sanotusti tunteisiin. Koitapa itse miettiä jotain hetkeä, jossa jokin sinulle sanonut on synnyttänyt valtaisan vihan tai harmituksen tunteen. Miten vastasit tuossa tilanteessa? Olisitko voinut kohdata tuon tilanteen suuremmalla viisaudella? Vai reagoitko? Yhtyikö mielesi painiin parisi kanssa? Kumman ego voitti? Olisiko tuo tilanne, oli se sitten parisuhde tai kanssakäyminen ystäväsi tai työkaverisi kanssa, hyötynyt pienestä tilasta ja ajasta ennen tuota reagointia, jonka olisi voinut täyttää myötätunto.

Kaikki tällaiset hetket ovat tällä hetkellä opettajiani, sillä ne kertovat enemmän minusta kuin vastapuolen sanomisista tai tekemisistä.

Olemme jokainen vastuussa omista tunteistamme. Me voimme olla vastuussa omista tunteistamme kunhan käytämme ja koulutamme mielemme ja tietoisuuden sekä tarkkaavaisuuden lihaksiamme ja muistamme virittää soittimemme ennen estradille astumista.