Hyvä kysymys. Muistan aina nauttineeni keskusteluista. Jo lukiossa ollessani nautin suuresti pitkistä kävelyistä ystävieni kanssa. Noiden kävelyiden lomassa keskustelimme laajasti kaikesta elämästä: tytöistä, koulusta, liikunnasta, ruoasta ja peleistä.
Olen aina nauttinut suuresti kohdatessani uusia ihmisiä ja saadessani kuulla heidän tarinoitaan. Nuo tarinat opettavat minua elämästä. Toisista tarinoista ja niiden kertojista on tullut elämääni mentoreita – opettajia, joita seurata ja joilta voin oppia. Toiset tarinat ovat opettaneet elämän varjopuolista ja poluista, joille en välittäisi sen kummemmin eksyä. Molemmat erittäin mielenkiintoisia tarinoiden aihoita kumminkin.
Jos kohtaamieni ihmisten tarinat voivat opettaa minulle vaikkapa ruokavaliosta, liikkumisesta, ihmisistä yleensä, filosofiasta, rakkaudesta, seksistä tai läsnäolon merkityksestä niin uskon, ei, tiedän, että tuo samainen tarina voi olla mahdottoman hyödyllinen myös jollekin toiselle.
Tässä kohtaa nykyteknologian mahdollistava puoli tuleekin esille loistavalla tavalla. Meidän on nyt tässä hetkessä, helmikuussa vuonna 2021 helpompaa kuin koskaan saada äänemme ja omassa tapauksessani myös toisten ihmisten ääni kuuluviin. Me voimme julkaista kirjan omakustanteisesti, aloittaa blogin, vlogin tai podcastin vaikka vain taskustamme löytyvällä aparaatilla. Tämä mahdollisuus unohtuu meiltä monelta. Ymmärrän myös, jos tuon mahdollisuuden valtavuus lamaannutta tai säikäyttää ja pelottaakin. Pelottavaahan se on. Minunko kirjoitukseni tai ääneni tuolla, potentiaalisesti satojen, tuhansien arvosteltavana ja ihmeteltävänä? Tai miten olisi vieläkin pelottavampi ajatus:
Mitä jos kukaan ei kuulekaan?
Minulle aukesi mielettömän hieno mahdollisuus tuottaa podcastia aikasemmassa työssäni MarkkinointiKollektiivi-yhteisön riveissä. Sain tehdä omani näköistä työtä ja kokeilla vapaasti.
Opin valtavasti. Nautin, mutta myös pelkästin tajuttoman paljon. Jokainen vieras ja kohtaaminen jännitti aivan perkeleesti. Mitä jos en keksikään puheenaiheita? Mitä jos kysymykset loppuvat kesken? Mitä jos ohjelmat kaatuvat tai laitteet rikkoutuvat? Uhkia havaitsevat aistini kävivät ylikierroksilla. Helpotusta toi kuitenkin se, että epäonnistuessani huomasin säilyväni hengissä. Myös vieraat selvisivät mokailuista ehjin nahoin ja huumorilla.
Jokaisen jakson päätteeksi vastapäisillä tuoleilla istuivat istuivat hymyilevät ja tyytyväiset ihmiset. Huomasin, että nuo keskustelut antoivat valtavasti. Toisille ne toimivat miltei terapeuttisena hetkenä – päästä kiireisessä arjessa hetkeksi istumaan alas ja kertomaan aiheesta, joka heitä suuresti kiinnosti. Osa ei välttämättä ollut koskaan päässyt puhumaan niin paljoa omasta työstään ja se näkyi, välillä nauhoituksia oli vaikea lopettaa.
Keskustelut opettivat minulle älyttömän paljon markkinoinnista ja sitä tekevistä ihmisistä, mutta myös vieraani tuntuivat saavan hetkestä itselleen jotain arvokasta.
Ja tuossa piileekin mielestäni tuon podcastin taika. Hetki, joka antaa molemmille osapuolille. Ja nyt tuon hetken voi jakaa jokaiselle ihmiselle maan päällä, joka sen vain haluaa kuulla.