Kehomme on täydellinen. Se on vuosituhansien kehityksen kulminaatio. Se on viisautta lihana.
Kehomme suoriutuu täydellisesti kaikista tehtävistä, joita me sille asetamme. Kuormituksen alla keho vahvistuu, kunnes tietoisesti tai tiedostamattamme astumme rajan yli, jonka kehomme meille piirtää.
Tuo raja on kipu.
Kipu voi olla fyysistä tai henkistä. Fyysinen kipu on useimmille meistä helppo sietää. Olemme saaneet äidinmaidossamme todella korkean kipukynnyksen. Sisu ja perkele. Tai toisin muotoiltuna, useimmilla meistä on todella huono kipukuulo. Olemme varsin ovelia löytämään keinoja mykistämään huutavan kivun. Toiset meistä tekevät sen lääkkeillä, toiset hammasta purren. Kun kehosi puhuu, kuuntele. Kehollasi on viisausta jaettavana. Ja kipu on kenties viisauksista korkein.
Kipu on selkein, yksinkertaisin ja ymmärrettävin viesti, jonka kehosi voi sinulle antaa.
Sattuuko liikkuminen? Pistääkö salilla polviisi? ”Vihoitteleeko” selkäsi nostaessasi maata tärisyttäviä malmeja pajalla? Pusketko liian kovaa? Kova kuormitus ja työ on eri asia kuin kipu. Polte lihaksissa ei ole sama kuin pisto tai vihlo polvessa, nilkassa tai selässä. Jos sinua sattuu, ylität rajan. Tällöin on aika ottaa askel taaksepäin.
Älä työstä itseäsi kivun läpi. Kipu on aikalisä. Kipu on valmentajasi. ”Tässä sinulla on vielä työtä tehtävänä.”
Kipu on mahdollisuus. Kipu kertoo sinulle missä voit olla vahvempi ja viisaampi. Sinun tulee vain kuunnella sitä.
Meidän on mentävä taaksepäin päästäksemme eteenpäin. Kehosi kertoo sinulle, että tässä kohtaa sinulle on vielä töitä.
Meidän on kohdattava heikkoutemme. Meidän on katsottava silmästä silmään sitä, että penkkipunnerruksessa kertyneiden kiekkojen määrä on egomme paisuttama. Tai että elämä, jota luulit haluavasi onkin muiden elämää. Henkinen kipu, ahdistus, masennus ja suru ovat selkeitä signaaleja yhtä kaikki.
Kuunteletko kipua? Anna sille korvasi, sillä kipu kantaa mukanaan avaimia vapaampaan ja voimaisampaan elämään.